Odottamisen tuskaa

Kyllä on odottavan aika pitkä – ennen Kuuran tähystystä pitäisi malttaa nauttia joulusta ja uudestavuodesta, vaikka oikeasti haluaisi vain tietää, että mikä polvessa on ja saako sen kuntoon…

Polvi oireilee koko ajan enemmän ja se tuntuu häiritsevän jopa Kuura, tähän saakka se lienee häirinnyt enemmän minua. Pakkolepo käy Kuuran hermoille yhä enemmän ja se ilmenee pienenä tihutyönä ympäri taloa. Silppua, pöydältä varastelua, kielletylle sohvalle kiipeämistä, ihmisten komentelua jne. Tänä aamuna hävisi pöydältä puolikas pannupitsa, eikä ollut edes mitenkään reunalla. Pitsa hupeni alta aikayksikön, mikä on pieni ihme reilun aamuruuan jälkeen. Voi pikkukoiralla olla pian maha kipeä, kun kuivamuona turpoaa pitsan rinnalla ;-) . Ja joo, pääsin kyllä puuttumaan, mutta siinä vaiheessa näkyi suupielessä vain viimeinen pepperonipala…

Ronjan kunto vaihtelee, ihottuma on onneksi poistumaan päin. Pakkaskelit ovat rankoja ja ulkoilut silloin lyhyitä, samoin pehmeä lumi haittaa liikkumista. Mutta näin joulun alla Ronja nauttii leipurin apulaisena olosta, kyläilijöiden rapsutuksista ja ainutlaatuisesta oikeudestaan nousta sohvalle :-) .

Elämä jatkuu…

Pakkohan sen on. Muutaman päivän asioita sulateltuani ja hylättyäni koiraharrastuksen vaihtamisen postimerkkien keräilyyn, on jälleen todettava, että minkäs teet, tilanteen kanssa on vain elettävä ja katsottava päivä kerrallaan, miten edetään. Jos joskus saan ilon omistaa terveen koiran, toivottavasti osaan nauttia siitä, oli se sitten muuten millainen tahansa. Mutta nyt nautitaan näistä karvakorvista ja yritetään pysyä väleissä vakuutusyhtiön kanssa :-) .

Kuuran tähystysaika on joulu-tammikuun vaihteessa, siihen saakka yritetään vielä pitää energiapakkaus remmissä, kurissa ja nuhteessa, ettei polvi vain pääsisi vääntymään tai rasittumaan liikaa. Helppo nakki juu…Ensisijainen tavoite on saada polvi kuntoon ja spondyloosista murehditaan sitten, kun se alkaa enemmän oireilemaan – jos alkaa.

Ronja on ollut todella leikkisä ja hiukan jopa aggressiivinen, mikä on ollut yleensä merkki lisäntyneestä kivusta, seuraillaan siis sitäkin. Rimadyl ei tunnu enää auttavan, joten lääkärin suosituksesta vaihdetaan Metacamiin.

Tutkimustuloksia 2.12.

Kuuralla (Misstep’s Jambalaya) havaittiin röntgenkuvan sivulöydöksenä spondyloosimuutoksia 3 nikamavälissä, joista yksi on jo kokonaan siilloittunut (L5-6).

Spondyloosi on selän etenevä rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai siltoja. Spondyloosia on hyvin eriasteista ja se voi olla oireeton tai aiheuttaa vakaviakin oireita mm. jos luupiikit/sillat painavat hermojuurikanavaa.

Kuulumiset

Vetää hiukan sanattomaksi

Eräs erittäin kokenut kasvattaja sanoi minulle muutama viikko sitten, että valitettavan usein hän on nähnyt, että jos ensimmäinen koira on sairas, tuppaa ne seuraavatkin olemaan. Minä taidan olla elävä esimerkki siitä…vaikka toivoinkin olevani poikkeus säännöstä.

Kuuran polvi ei ole parantunut toivotulla tavalla, paremminkin nivelturvotus on lisääntynyt ja näkyi myös tarkastusröntgenkuvissa. On siis aika viedä neiti tähystyksen, että voidaan tutkia, mikä siellä oikein oireita aiheuttaa.

Pyysin varmuuden vuoksi kuvamaan myös Kuuran selän ja lannerangasta löytyikin spondyloosimuutoksia 3 nikamavälistä, joista yksi jo kokonaan siilloittunut ja lopuissa alkavaa kasvua. Tämänhetkiset muutokset ovat alueella, jossa niiden vaikutus pitäisi olla lähinnä lihaksiston hermotukseen eli lihasjumeja ja selän jäykkyyttä. Spondyloosimuutokset alle 2-vuotiaina eivät tietysti ole mikään hyvä uutinen – ja minä kun ajattelin, ettei salama iskisi kahta kertaa samaan paikkaan…

Ronja the punaper**paviaani

Ronjan ihottuma on sitten palannut ja oikein kunnolla. Vastahan se alkukesästä lähti pois. Nyt on koko peräpää ja maha punaisena ja ruvella ja erityisen esteettisesti lähti kaikki karvat takapäästä hännän alta eli on sellainen 5 – 10 sentin kaistale ihan paljaana. Olisin ottanut havainnekuvan, mutta uskon vakaasti, että lukijat ovat kiitollisia, kun en ottanut…otin sitten etupäästä.

Antibioottihevoskuuri siis alkoi saman tien, toivottavasti auttaa kuten viimeksikin – lopulta. Ihottuman syytähän ei löydetty, epäiltiin sen jotenkin liittyvän spondyloosin aiheuttamiin muutoksiin. Ehkä takapään heikko verenkirto? En tiedä…

Sitkeä sissi se Ronjaliini vieläkin on, joskus epäilen, että liikaakin…päivä kerrallaan…

Talvi tuli taas

Talvi tuli ja sai sekaisin molemmat karvakuonot, Ronjakin peuhaa kuin pentu lumessa. Kuuraa on aika haasteellista saada pysymään rauhallisena ja varomaan polvea, kun se haluaisi vain juosta ja juosta…

Ronja on kuuman kesän jälkeen paremmassa kunnossa, mutta on jäykkä kuin mikä ja kylmyys jäykistää lisää, kun takapään verenkierto ei enää niin priimaa. Onneksi on BOT.

Kuura voi hyvin, ei onnu eikä kevennä takajalkaa. Koska edellisissä röntgenkuvissa näkyi polvessa hiukan nestettä, mennään vielä tarkastuskuviin, että nähdään, onko polvi siltä osin kunnossa. Kotijumppaa on aloiteltu ja fysioterapeutti tilattu.

Pikku hiljaa on pidennetty remmilenkkejä Kuuran kanssa ja jos kuvat näyttävät hyvältä joulukuun alusa, päästään pikku hiljaa treenailemaan muutakin kuin daminpitoa, namin etsintää ja muita sisäjuttuja…

Viime talvi oli lumen määrän takia oikea treeni-innon tappaja – toivottavasti tänä talvena ei tule yhtä paljon…

Kas polvea

Ihan hyviä uutisia pieneläinsairaalasta eli Kuuran polven nivelpinnat ovat ok, ei ruston kasvuhäiriötä ja ristiside vaikuttaa tukevalta. Lievää turvotusta ja nestettä edelleen havaittavissa ja niihin oireenmukaista hoitoa. Tällä hetkellä ei tarvetta lisätutkimuksiin. Sairasloma jatkuu, pakkolevon osuus kohta ohi ja sitten rasituksen lisäämistä remmilenkeillä. Jouluna voi päästä ehkä jo vapaaksi ;-) .

Erinomaista tietysti, ettei ole nivelpinnoissa mitään ja että ei löydy ruston kasvuhäiriöitä, mutta kaikesta tutkimisesta huolimatta minulle ei ole ihan selvinnyt, että mikä siinä polvessa sitten on – polven venähdys, okei, mutta mitä se tarkoittaa? No näillä mennään ja jos oireet palaavat, tutkitaan varmaan taas…

Oi voi polvea

Kuuran oireilu (vaikkakin vähäinen) jatkui, joten käytiin uudelleen lääkärissä, tällä kertaa pieneläinsairaalassa. Perusteellinen tutkimus kyllä, mutta vielä pitää malttaa odottaa, että mstäs oikein on kyse ja mitenkäs jatko. Jotain häikkää polvessa selvästi on, mutta mitä, kuinka vakavaa ja mitä vaatii – ei vielä tiedetä. Nyt kuitenkin sairaslomalla useita viikkoja, että polvi saa levätä ja parantua.

Selitäpä sitten nuorelle menohaluiselle koiralle, että nyt kuule LEVÄTÄÄN muutama vkoa…

Oi polvea

Kuura ei ole enää ontunut, mutta oikein tarkkaan syynätessä on keventänyt oikean jalan kuormaa ja siksi päätin viedä tarkastettavaksi – että näenkö omiani vai onko siinä jalassa jotain. Epäilyksenä tietty, että uusi ontuminen johtuisi kesäisestä polvivammasta. No polvesta se johtui, mutta onneksi luupinnat ovat ehjät, nestettä on kertynyt vain vähän ja painonsiirtoa lukuunottamatta liikkeet ovat puhtaat.

Oireenmukaista hoitoa jonkin aikaa ja jos sitten vielä minkäänlaisia oireita, uudelleen lääkäriin. Me molemmat niin tykätään näistä pakkolevoista :-( .

Voi Loviisa, Loviisa

Käytiin viime viikolla tuttuja moikkaamassa Loviisassa Kuuran kanssa ja olikin hieno reissu. Viimeksi käytiinkin siellä toukokuussa, jolloin Kuuran polvi venähti. Ja miten ollakkaan tämänkin reissun päätteeksi Kuura alkoi hiukan ontumaan (ei ole ontunut sairasloman jälkeen). Mikä lie Loviisan ilmanalassa, joka käy Kuuran jalkaan ;-) .

Aika nopeasti ontuminen meni ohi levolla (mitään selvä kipupistettä, turvotusta tms. en löytänyt), mutta toki seuraan jalkaa kuin hai laivaa ja joka toinen kerta se on “vähän jäykän näköinen” ja joka toinen kerta “ihan ok”. Seuraaminen jatkuu, jos ei oma mieli tästä rauhoitu, käyn jalan kuvauttamassa, vaikka siihen ei todennäköisesti ole syytä. Ronjan kanssa vain on oppinut, että ne pahat aavistukset pitävät turhankin hyvin paikkansa.

Ihan oma röntgenkatse tai kristallipallo olisi kiva…

Mutta iloisena uutisena, että Kuuran taippari- ja näyttelytuloksia on viimein päivittynyt tietokantaan. Tyytyväinen saa olla siihen, että paljon on ehditty tehdä nuoren neidin kanssa ja toivottavasti vielä ehditään paljon lisää :-) .