Kuulumisia

Hupsista, onkin vierähtänyt aikaa, kun olen näitä sivuja päivittänyt. Facebookia tulee päivitettyä usein, tuppaa unohtumaan nämä nettisivut. Eikä noita tapahtumiakaan juuri ole ollut…

Siiristä on kasvanut jo “teini” eli täytti juuri 8 kk. Kovin on pellossa saanut kasvaa muutamia pentu/toko-kursseja lukuunottamatta. Ja sehän näkyy. Pitää ryhdistäytyä ja huolehtia jämäkämmästä peruskoulutuksesta, että saadaan noutoihinkin hiukan hallintaa. Siirihän siis noutaa, innolla ja vauhdilla ja loputtomasti. Ei ole dami- eikä riistaongelmia (kop-kop), mutta perusasioissa meillä on vielä rutkasti treenattavaa. Siirin kanssa puuhailu on todella palkitsevaa, sillä on kova halu tehdä ja miellyttää ja se oppii nopeasti. Siiri on oikea Elämänilo, se on niin täynnä energiaa ja tekemisen meiningiä.

Ensi vuoden tavoitteina ehkäpä yksi leikkimielinen kisa ja jos saadaan hommat haltuun niin miksei taippareitakin voisi kokeilla. Toko minua innostaa edelleen, mutta aikaa ei ihan kaikkeen löydy. Mutta katsotaan.

Kuura on saanut liikkua vapaasti vointinsa mukaan ja vointi on ollut vaihteleva. Välillä kivuttomampi ja välillä vähän kipuja, mutta onneksi ei mitään pahempaa. Itse hieron välillä, mutta en ole käynyt sen kanssa fysioterapiassa tai uusissa tutkimuksissa. Selän tilanne tiedetään ja polvi ei näytä oireilevan. Eletään siis päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä Kuuran kroppa kestää. Kuura on alkujärkytyksen jälkeen ottanut Siirin hyvin siipiensä suojaan. Se kasvattaa sitä lempeällä kädellä ja opettaa elämän realiteettejä mm. lenkillä kertoo kropallaan ja pienillä ääntelyillä, että tuolle ei kannata isotella/mennä tervehtimään ja menehän nyt vain kiltisti ohi.

Kuuran kanssa tavoitteena hyvä peruskunto ja sitä kautta toivottavasti parempi arki. Jos kunto sallii, voisi käydä parissa näyttelyssä ja treenataan ainakin omaksi iloksemme ja katsotaan, miten kroppa kestää. Vesipelastustreenipaikkakin on olemassa, mutta Ronjan kohdalla se osoittautui aikanaan liian rankaksi selälle. Mutta toki spondyloosiakin on erilaista.

Molempien koirien verinäytteet menevät omakustanteiseen monimuotoisuustutkimukseen ja koko perimänlaajuiseen DNA-tutkimukseen, jossa kultaiset ovat mukana (rotujärjestö sponsoroi). Mielenkiintoista nähdä, millaisia tuloksia tutkimuksista selviää ja mihin karvapalleroni sijoittuva monimuotoisuuskentässä.

Siiri lokakuun alussa.

Lokakuun lopulla Vaakkoissa, silloin pääsi vielä sulissa kohdissa uimaan.

Pientä treeniä pihalla marraskuussa.

Joulukuun alussa Vaakkoissa oli pieni lumikerros.

Joulukuun lopulla olikin sitten jo puoli metriä lunta…

Kuuran kontrollikäynti

Käytiin Kuuran kanssa ortopedilla katsastamassa tilannetta ja tarkoituksena poistaa polvesta nivelnestettä ja laittaa parantavaa “happoa” tilalle. Polvi oli kuitenkin melko kivuttoman oloinen, joten päädyttiin, ettei siihen nyt kosketa ja aiheuteta mahdollisesti haittaa. Selkä kuitenkin reagoi voimakkaasti kaikissa tehdyissä tutkimuksissa ja lääkäri ehdottikin käyntiä neurologilla, tietokonetomografiaa sekä jos kivunlähde saataisiin paikallistettua leikattavaan kohtaan, niin mahdollisesti leikkausta.

Kuuran kipuilu on viime käynnin jälkeen kuitenkin helpottanut ja ontuminen on enää satunnaista eli en ainakaan tässä vaiheessa halua Kuuran joutuvan läpikäymään uutta leikkausta/kuntoutusta jne. Nuoren koiran elämästä on mennyt jo kolmannes sairasteluun ja rajoitettuun liikuntaan. Lisätään hillitysti hihnaliikuntaa ja katsotaan, miten Kuuran kroppa sen kestää. Vaikka haluaisinkin vain päästää Kuuran vapaana juoksemaan ja nauttimaan niin kauan kuin pystyy. Pelkkä hihnaliikunta ei ole mitään noutajaelämää.

Malttia, malttia

Pennun kanssa pitäisi kuulemma tehdä ensimmäisenä vuonna lähinnä malttiharjoituksia. Minusta niitä pitäisi olla myös ohjaajalle, jotta malttaisi tehdä vain malttiharjoituksia ;-) .

Toimeliaan ja nopeasti oppivan pennun kanssa olisi niiiin kiva tehdä kaikkea noutojuttua, riistajuttua jne. vaikka kuinka tietää, että perustottelevaisuus, maltti ja yhteistyö kuntoon ensin ja sitten lajiharjoitteluja.

Noo, malttia on nyt haettu mm. PSK:n nome-treeneistä, WT-koulutuksesta jne. Emännälle siis malttia odottaa ja Siirille malttia vain olla. Siirillä tämä menee paremmin kuin emännällä.

Kokeilin sitten kuitenkin, miten hyvin Siiri menee veteen noutoesineen perässä (pehmeä vepedami, kun hampaita juuri vaihtuu) ja hyvinhän se meni. Nyt sitten damit piiloon taas ja perusasioita, peruasioita – tylsiä, mutta tärkeitä perusasioita…

Laajasalossa mereen tutustumassa 25.8.

PSK kk-nome 22.8.

WT-koulutuksessa Orimattilassa 25.8.

Elämä jatkuu

Niin se Kuurasta saatujen huonojen uutisten jälkeenkin elämä jatkuu aallonpohjalla käynnin jälkeen. Kuura voi paremmin, tosin ontuu edelleen ja ontuminen pahenee pienessäkin rasituksessa. Tärkeintä olisi siis saada kaikki kipuilu pois, mutta koekmuksesta tiedän, ettei se tuonnäköisen selän kanssa ole aina helppoa, kun luupiikit ovat kasvuvaiheessa. Epäilen siis suurimman kivunaiheuttajan olevan nyt tuo selkä.

Onneksi Kuura on kuitenkin pirteä ja suht iloinen (tosin höyry nousee korvista, kun ei pääse kävelylle minun ja Siirin kanssa). Kuura osaa myös ottaa kaiken ilon irti erivapauksistaan ;-) .

Kuura pitkälle sairaslomalle

Kuuran ontuminen jatkui, joten mentiin tapaamaan polven leikannutta lääkäriä. Hyvänä uutisena se, että leikatun polven nivelpinnat ok eikä kierukka-alueella näkynyt röntgenkuvissa muutoksia. Leikkaamaton polvi ihan priima.

Diagnoosina jalan venähdys, sillä leikatun jalan sisäpinnalla hieman aristusta. Röntgenkuvista valitettavasti selvisi lisäksi, että spondyloosi on levinnyt lähes koko lannerankaan (aiemmin vain 2 nikamavälissä) ja useammassa välissä siilottuminen kesken. Varsin todennäköinen kivun aiheuttaja. Lisäksi leikatun polven patellajänteen (joka tulehtui leikkauksen jälkeen, eikä ole palautunut ihan ennalleen, mikä oli odotettavissa) takana muutosta, joka saattaa aiheuttaa kipuilua.

Nyt pitkä tulehduskipulääkekuuri, lepoa, vähitellen liikunnan lisäämistä ja fysioterapiaa. Lääkärin mielestä jo jompi kumpi vaiva estää harrastamisen ja suositteli nomeilun lopettamista. Ajan kanssa voin ehkä kokeilla, sopisiko jokin kevyempi laji. Kokemuksesta valitettavasti tiedän, että spondyloosin etenemistä ja vaikeusastetta on erittäin vaikea ennustaa. Joillain se voi siillottumisen myötä muuttua oireettomaksi, joillain (kuten Ronjalla) se meni vain kivuliaammaksi. Polvesta sanottiin jo leikkauksen jälkeen, ettei sen kestävyydestä harrastamisessa voi luvata mitään. Päivä kerrallaan kuten aiemminkin ja katsotaan, mitä tapahtuu. Nyt ollaan pitkällä sairaslomalla ja toivotaan, ettei se muutu sairaseläkkeeksi.

Pessimistinä osasin pelätä huonoja uutisia, mutta en ihan tällaisia eli hiukan on tässä nyt työstettävää – aika karua, kuten veljenpoika osuvasti sanoi. Nyt Kuuran kanssa asiaa työstämään eli halailun ja rapsutuksen paikka!

Tätä kuvaa ei lääkärin tarvinnut selittää, on valitettavan tuttu näky.

Kuuran leikattu polvi. Siirretyn luunosan kohdalla reaktiota, mutta se ns. kuuluu asiaan, patellajänteen takana oleva (merkattu kuvaan) ei. Muuten nivelpinnat suhteellisen hyvät ja kierukan alue näyttää puhtaalta. Mekaaninen liikerata hyvä.

Tara-siskoa tapaamassa

Kävimme Siirin kanssa Tara-siskoa tapaamassa ja varsinaisia puuhaneitejä ne molemmat kyllä ovat. Hyvin samankokoisia ja samanoloisia, vaikka toki kasvun myötä on tullut yhtä enemmän ulkonäköeroja. Ihana niitä ja niiden päättömyyksiä on seurata – ja kuinka nauttivat toistensa seurasta ja toistensa härnäämisestä. ihan kuin ihmissisarukset ;-) .

Moni on kysynyt, että onko se käyttölinjainen erilainen kuin näyttelylinjainen. Piti oikein miettiä asiaa, enkä kyllä vajaan 2 kk kokemuksella osaa sanoa suuria eroja, ainakaan harvan oman kokemuksen mukaan. Siiri on pentukoira, jolla on pentukoiran metkut eli se puree, pissii ja hepuloi väsyneenä. Kuitenkin se osaa myös rauhoittua, eikä sen kanssa tarvitse koko ajan puuhata vaan se osaa joko vain olla tai keksii itse tekemistä (joskus jopa sallittua). Se taitaa olla jopa rauhallisempi kuin Kuura pienenä. Ei todellakaan mikään ADHD, eikä tuhoa sen enempää kuin aiemmatkaan koirani (kop-kop, vielähän tässä on aikaa).

Siirillä on myös sylikoiran piirteitä, tykkää väsyneenä kiivetä syliin ja nukkua siinä. Eikä noita anovia silmiä aina voi vastustaa :-) . Olemme tutustuneet riistaan ja vauvadameihin, niiden kanssa suhtautuminen on noutajamainen kuten oli Kuurallakin. Katsotaan, tuleeko eroja jatkossa. Nopeutta tuossa rimppakintussa ainakin piisaa. Se on myös nopea oppimaan, mikä tulee haastamaan minut kouluttajana vielä monta kertaa :-) .

Kuura ontuu

Hmm, heti fyssaria seuraavana päivänä Kuura alkoi pahasti ontumaan metsälenkillä. Ontuu polvileikattua jalkaansa edelleen useamman päivän täyslevosta ja kipulääkityksestä huolimatta. Mennään siis tapaamaan lääkäriä maanantaina ja katsastetaan samalla sekä polven että selän tilanne.

Kolmen sairaan koiran kanssa eläneenä tällaiset yhtäkkiset ontumiset eivät enää yllätä ja melko rauhallisena odotan, että selviäisi, mistä ontuminen johtuu. Vaikka kokemus on opettanut senkin, ettei se aina heti selviä. Aika näyttää ja sen mukaan sitten eletään.

Kuura fyssarilla

Kuura on viime aikoina liikkunut takaa hiukan ahtaammin, joten suuntasimme uudelle fyssarille (aiempi jäi mokoma mammalomalle).

Selässä oli jumeja, erityisesti leikatun polven puolella. Itse polvessa ei onneksi mitään ihmeellistä. Epäilys on, että leikattu polvi aiheuttaa jonkinasteista liikekompensointia ja sitä kautta selkäjumeja. Lihashuoltoon vieläkin enemmän huomiota ja tarkkaillaan, että jatkuuko.

Kuura nautti, varmaan enemmän Siirivapaasta hetkestä kuin itse hieronnasta ;-) .

Arki odottaa – mutta millainen?

Ihana 5 viikon loma alkaa olla lopuillaan ja saman verran yhteiselämää Siirin kanssa on takana. Siiri on varsin vauhdikas pakkaus ja hyvin on palautunut mieleen Kuuran pentuajat, jotka eivät nekään ihan auvoisia olleet. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis on riittänyt, mutta ollaan kaikki selvitty niistä hengissä.

Kyllä koiranpentu kasvaa ihan järkyttävän nopeasti. Siirikin on lähes tuplannut painonsa ja korkeutensa. Ei ole enää pientä pentusta vaan hontelo koipeliini. Reilun kk kuluttua alkaa jo Siirin “esikoulukin”, kun osallistutaan pentukurssille. Pientä puuhastelua leikin varjolla on toki tehty nytkin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihana kasvattaja tosin pitää huolen, että tietyt perusasiat tulee tehtyä oikea-aikaisesti :-) . Ja Siirin sisarusten omistajien kanssa on mukava keskusteluyhteys, jotta voidaan vaihtaa kuulumisia ja kertoa pentujen kehityksestä asioita, jotka eivät todellakaan kiinnosta ketään muuta…

Kuuran kanssa katsotaan, että palautuisiko Siirin myötä heikentynyt kuulo sen verran, että uskaltaudutaan vielä kokeeseen tänä vuonna. Turkkia olisi myös näyttelyyn, mutta yhdistystoiminta vie viikonloppuja niin, ettei kaikkea haluamaansa ehdi. Mutta en valita, yhdistyshommatkin ovat oma valinta ja useimmiten varsin mukava sellainen.

Arki koittaa, toisaalta haikeaa ja toisaalta paluu tiettyyn rutiiniin ei ole sekään pahasta. Kun vain muistaisi taas pitää työn työnä ja vapaa-ajan vapaa-aikana – onhan noita muistuttajia nyt kaksi!

Elämää pennun kanssa

Vietimme sitten Siirin kanssa muutaman (seitsemän) tunnin lauantai-illan ratoksi Pieneläinsairaalassa. Siiri oli pilkkonut ja syönyt lähes kokonaisen puuvillasukan, mikä sai sen oksentamaan ja ripuloimaan. Kun ripuli alkoi olla veristä, tuli lähtökäsky päivystykseen.

Siiri oli väsynyt, veltto ja kuumeisen oloinen monen tunnin ajan, mutta onneksi alkoi piristyä illan mittaan ihan itsekseen, kun odotimme pääsyä lääkärille. (pennun uskomatonta palautumiskykyä). Lääkäri kävi vielä koiran läpi ja totesi, ettei sisällä näyttäisi olevan enää mitään vierasesineitä ja ärtyneeseen suoleen saatiin antibioottikuuri. Selvisimme siis säikähdykseellä tällä kertaa ja saimme ohjeistusta yrittää välttää vastaavia vaaratilanteita jatkossa. Ko. lääkärillä on paljon kokemuksia tavaroita syövistä noutajista ja luokitteli Siirin ns. riskiryhmään leikkauspöydälle joutujista…otamme haasteen vastaan ja pyrimme välttämään sitä parhaamme mukaan ;-) .

Pääasia, että pikkukoira on nyt kunnossa (kop-kop) ja sukat turvassa ja poissa mahasta.

Täytyy kyllä kiittää Pieneläinsairaalan henkilökuntaa ja muita odottajia hienosta asenteesta. Vaikka työtä oli paljon ja odotusajat pitkiä, kaikki jaksoivat hymyillä ja odottaa kärsivällisesti, vaikka meiltä painoi huoli omasta lemmikistä. Kaikille ei ilta päättynyt yhtä hyvin kuin meille.

Pieni potilas odottaa