Eka WT-startti 17.5.

Kuuran ja minun ensimmäinen WT-startti takana ja selvisin hengissä :-) . Vaikka Kuura on tehnyt treeneissä varsin kivaa työtä, oli koetilanne jotain aivan muuta – ainakin minulle. Jännitin enemmän kuin esim. talvinomessa. Tosin ekan tehtävän jälkeen jännitys laukesi, kun ei ollut enää mitään hävittävää…

Eka tehtävä oli helpohkonoloinen ykkösmarkkeeraus kaatuneen puun yli ja lähetys pellolta ojan yli hiukan metsän puolelle. Kuura karkasi lähdössä ja en tiennyt/muistanut, että koiran olisi saanut kutsua takaisin tai pysäyttää. Jotain sitten epämääräisesti ääntelin ja Kuura kääntyi katsomaan ja jatkoi matkaa. Meni kyllä kivasti alueelle, haahuili hetken ja löysi damin ja palautti. Palautus hiukan epävarma, kai odotti normaalia huutia karkaamisesta (joka ei siis ollut ensimmäinen kerta) ja pissi matkalla. Nolla siis pätkähti.

Toisella rastilla ohjaustehtävä, jossa ensin ammuttiin motivointi kohti puskaa, jonka edessä dami. Sitten pieni seurautus, pysähdys ja lähetys. Vasemmalla saareke ja oikealle (aika kauas) jäi edellisen tehtävän markkeerauspaikka. En osannut lukea Kuuran seuraamisesta, että sillä oli tehtävä jo mielessään eli se ensimmäisen tehtävän markkeerauspaikka, vaikka seurasikin huomioi sinne päin…No sinne päin myös lähti ja vaikka sain ihme kyllä pysäytettyä ja hiukan ohjattua, Kuuralla oli vauhtia liikaa ja keksittymistä liian vähän. Nolla pätkähti.

Vähän aikaa mietin, että jatkanko, mutta päätin, etten anna enempää tilaisuutta olla välittämättä minusta ja vein koiran autoon.

Kolmas rasti oli hakutehtävä, jossa oli kaksi vierekkäistä hakualuetta, jotka motivoitiin kahdella laukauksella. Koiria yhtä aikaa 2 paikalla eli vuorohakua. Molempien piti noutaa 1 molemmista ruuduista. Aika vaativanoloinen tehtävä, kun matkat lyhyitä ja hakualueet ihan vierekkäin ja toinen koira vieressä.

Neljättä tehtävään en jäänyt katsomaan, mutta kohta toivottavasti kuulee kuulumiset siltäkin. Ja tulihan ne eli koirakko keskellä peltoa, markkeeraus yhteen kulmaan, jonka jälkeen täyskäännös ja lyhyt seuraaminen vastakkaiseen kulmaan. Sinne kaksi peräkkäistä markkeerausheittoa samaan pisteeseen, sieltä ylös yksi. Täyskäännös ja ekan heiton nouto.

WT Sipoo 17.5.

Misstep’s Jambalaya “Kuura”  WT ALO0. Tuomareina Reima Ronkainen ja Miso Sipola.

Kisakokemuksia Kuulumisissa.

Kuvia MH-luonnekuvauksesta

Kuvaaja Heli Väätäjä

Tehtävä 1 Kontakti: Kuura ei halua jättää emäntää. Suostuu viimein kävelemään vähän matkaa pois, mutta kääntyy koko ajan minuun päin.

Tehtävä 2 Leikki: Leikkiä Kuura sentään suostui vieraankin kanssa.

Tehtävä 3 Takaa-ajo: Kuura ei lähde vieheen perään, vaikka seuraakin tarkkana.

Tehtävässä 4 koiran toimia seurataan 3 minuutin ajan, kun omistaja seisoo vain paikallaan. Kuura tutki lähiympäristön ja rauhoittui sitten paikalleen.

Tehtävä 5 Etäleikki: Kauempana niityllä ihminen hyppii ja liikkuu ja menee sitten piiloon, jonka jälkeen koiran saa päästää irti. Kuura ei liikkunut mihinkään, vaikka henkilö huuteli “leikkimään” ja heilutteli lelua.

Tehtävä 7 Ääniherkkyys: Kuura jätti emännän taustatuen varaan, kun ohikulkiessa laite piti kovaa ääntä (metalliketjut vedettiin aaltopellin päällä). Tuli kuitenkin tutustumaan siihen, kun kyykistyin ja kutsuin.

Tehtävä 8 Aaveet: Kuura osoitti puolustushalua aaveiden lähestyessä eli seisoi hiukan minun edelllä, haukkui ja murisi varsin katu-uskottavasti. Kun menin aaveen eteen, olemus on vielä epäluuloinen, mutta kun juttelimme aaveen kanssa, Kuurakin rentoutui.

Tehtävissä 9 ja 10 leikitään jälleen koiran kanssa ja samalla kuuluu 2 laukausta. Kuura keskytti leikin eikä enää palannut siihen. Tämä on kuulemma tyypillistä metsästyskoiraroduille. Sitten oltiin passiivisina paikallaan ja ammuttiin jälleen 2 kertaa. Kuura oli rauhallinen ja tarkkaavainen.

Yksi näistä

Saapuu meille juhannuksen tienoilla Weljesten kennelistä, ihanan Rozan tytär. Ruuti, Sara, Cara, Pervo, Hau-Hau, Murr-Murr, Kiss-Kiss…tai jotain, nimi siis vielä hakusessaan!

Kuva Tuula Tohka

Kevätkuulumisia

Facebookin myötä tuppaa unohtumaan näiden nettisivujen päivittäminen ja yhden koiran omistajana sitä “uutisoitavaakin” on aika vähän. Mutta kuulumisia aina silloin tällöin toki.

Kuuran kanssa treenaaminen on edistynyt ja nyt tuntuu löytyneen parempi yhteinen sävelkin. Aikaa ja suunnitelmallisuutta pitäisi olla enemmän, mutta pikku hiljaa…Menin sitten innostuksessani ilmoittamaan Kuuran WT-kokeeseen, joka on jo vajaan parin viikon päästä, kääk sentään. Mutta se jos mikä kertonee, missä mennään ja ollaanko vielä “kisakunnossa”. Itse aloittelijana ja paljon yksin treenavana sitä on vaikea arvioida eli vaikka treenit menisivät kivasti, treenataanko oikeita asioita, riittäviä etäisyyksiä jne. Eiköhän se tuomarisetä sen sitten kerro, jos sinne lopulta uskaltaudutaan ;-) .

Kuuran mielestä hän on minun maailmani napa ja ainoa huomionarvoinen asia ja pikku hiljaa pitäisi varmaan ruveta neuvottelemaan, että asiaan saattaa tulla pienen pieni muutos, sillä juhannuksen tietämillä meille saapunee pieni karvapallo, jolla on jo monta nimeä, muttei yhtään päätettyä. Weljesten kenneliin on syntynyt ihanalle Rozalle 3 tyttöä ja 4 poikaa ja yhtä tytöistä kovasti odottelemme kotiin.

Kuuraltakin on tässä keväällä poistettu kohtu eli Waterrebel-kasvatustoimintaa ei ole tiedossa vuosiin :-) . Mutta toivottavasti aktiivista harrastustoimintaa senkin edestä.

Nome-viikonloppu 27. – 29.4. Pieksämäki

Osallistuin ensimmäistä kertaa GR:n nome-viikonloppuun koiran kanssa, aiemmin olen ollut vain kuunteluoppilaana. Kouluttajana Bobby Robertson, irlantilainen gentlemanni, jonka lähes taukoamattomassa puheessa oli asiaa koko ajan :-) .

Alo-koirat olivat vuorossa ensimmäisenä heti lauantaina aamusta. Olin vähän hermostunut, että miten me aloittelevana koirakkona pärjätään varsin kokeneessa seurassa, mutta huolehdin turhaa, sillä koirien ehdoillahan siellä mentiin. Tehtävät eivät sinänsä olleet vaikeita, mutta etäisyydet pidempiä kuin mitä olemme treenanneet. Kuura kuunteli ihan hyvin, teki kivoja linjoja ja oli siellä töissä minun kanssa eikä itsekseen. Parit pissat ehti tehdä palautusmatkalla (dami suussa), mihin Bobby sanoi vain, että “Never mind”.

Tehtävien suunnitelmallisuus ja selkeä punainen lanka olivat meille uutta ja kallisarvoista oppia. Nimenomaan suunnitelmallisuutta ja aiemman pohjan päälle rakentamista me tarvitsemmekin, että osattaisiin edetä pala kerrallaan ja palata “back to basics” aina tarpeen vaatiessa. Bobby korosti ihan kaikessa vankkaa perusasioiden hallintaa ja niihin panostamista. Bobby filosofiaan ei kuulu koiran kurittaminen ja painotti paljon “softer tonen” käyttöä meille suomalaisillekin ohjaajille. Myös eri äänensävyjen käyttäminen eri merkkien yhteydessä sekä hitaampien käsimerkkien käyttö tulivat useaan kertaan esille.

Targettien hyödyntäminen, perusasioihin panostaminen, koiran oman oivaltamisen hyödyntäminen ja usko itseeni ja Kuuraan taisivat olla viikonlopun antia. Sekä tietysti mahtava seura eli samanhenkisiä ihmisiä rippikoululeiriolosuhteissa, mikä voisi olla mukavampaa :-) . Kiitos Kuopion Seudun Kultaisille tapahtuman järjestämisestä!

Nyt on jo melkein unohtunut, että Kuura tuli viikonlopun aikana kevythäkin läpi (on entinen häkki) ja metelöi yöllä niin, että piti mennä hiljentämään…

Kuvat Marika Kumpurinne-Harju

MH-luonnekuvaus 5.5.2012

Misstep’s Jambalaya “Kuura” osallistui 5.5. MH-luonnekuvaukseen. Kuvaajina Kai Tarkka ja Riitta Liimatainen.

Kuuran arviot merkitty alla olevan linkin takaa löytyvälle arviointilomakkeelle vihreällä.

Kuura_MH_05052012_2

Todella mielenkiintoinen käynti. Osin yllätyin Kuuran reaktioista mm. ei lähtenyt vieheen perään (saattaa johtua osin koulutuksesta (ohjaaja ei saa sanoi mitään). Aaveiden lähestyessä Kuura meni minun eteen ja puolusti, sitä osasin odottaa. Ampumiseen reagoi kuten metsästyskoira eli leikki jäi, kun kiinnostavampaa tekemistä oli tekeillä…Kannattaa käydä tutustumassa, vaikkei heti oman koiran kanssa menisikään/pääsisikään!

Heli Väätäjän ottamia kuvia Kuulumisissa.