Arki odottaa – mutta millainen?

Ihana 5 viikon loma alkaa olla lopuillaan ja saman verran yhteiselämää Siirin kanssa on takana. Siiri on varsin vauhdikas pakkaus ja hyvin on palautunut mieleen Kuuran pentuajat, jotka eivät nekään ihan auvoisia olleet. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis on riittänyt, mutta ollaan kaikki selvitty niistä hengissä.

Kyllä koiranpentu kasvaa ihan järkyttävän nopeasti. Siirikin on lähes tuplannut painonsa ja korkeutensa. Ei ole enää pientä pentusta vaan hontelo koipeliini. Reilun kk kuluttua alkaa jo Siirin “esikoulukin”, kun osallistutaan pentukurssille. Pientä puuhastelua leikin varjolla on toki tehty nytkin, mutta hyvin satunnaisesti. Ihana kasvattaja tosin pitää huolen, että tietyt perusasiat tulee tehtyä oikea-aikaisesti :-) . Ja Siirin sisarusten omistajien kanssa on mukava keskusteluyhteys, jotta voidaan vaihtaa kuulumisia ja kertoa pentujen kehityksestä asioita, jotka eivät todellakaan kiinnosta ketään muuta…

Kuuran kanssa katsotaan, että palautuisiko Siirin myötä heikentynyt kuulo sen verran, että uskaltaudutaan vielä kokeeseen tänä vuonna. Turkkia olisi myös näyttelyyn, mutta yhdistystoiminta vie viikonloppuja niin, ettei kaikkea haluamaansa ehdi. Mutta en valita, yhdistyshommatkin ovat oma valinta ja useimmiten varsin mukava sellainen.

Arki koittaa, toisaalta haikeaa ja toisaalta paluu tiettyyn rutiiniin ei ole sekään pahasta. Kun vain muistaisi taas pitää työn työnä ja vapaa-ajan vapaa-aikana – onhan noita muistuttajia nyt kaksi!