Malttia, malttia

Pennun kanssa pitäisi kuulemma tehdä ensimmäisenä vuonna lähinnä malttiharjoituksia. Minusta niitä pitäisi olla myös ohjaajalle, jotta malttaisi tehdä vain malttiharjoituksia ;-) .

Toimeliaan ja nopeasti oppivan pennun kanssa olisi niiiin kiva tehdä kaikkea noutojuttua, riistajuttua jne. vaikka kuinka tietää, että perustottelevaisuus, maltti ja yhteistyö kuntoon ensin ja sitten lajiharjoitteluja.

Noo, malttia on nyt haettu mm. PSK:n nome-treeneistä, WT-koulutuksesta jne. Emännälle siis malttia odottaa ja Siirille malttia vain olla. Siirillä tämä menee paremmin kuin emännällä.

Kokeilin sitten kuitenkin, miten hyvin Siiri menee veteen noutoesineen perässä (pehmeä vepedami, kun hampaita juuri vaihtuu) ja hyvinhän se meni. Nyt sitten damit piiloon taas ja perusasioita, peruasioita – tylsiä, mutta tärkeitä perusasioita…

Laajasalossa mereen tutustumassa 25.8.

PSK kk-nome 22.8.

WT-koulutuksessa Orimattilassa 25.8.

Elämä jatkuu

Niin se Kuurasta saatujen huonojen uutisten jälkeenkin elämä jatkuu aallonpohjalla käynnin jälkeen. Kuura voi paremmin, tosin ontuu edelleen ja ontuminen pahenee pienessäkin rasituksessa. Tärkeintä olisi siis saada kaikki kipuilu pois, mutta koekmuksesta tiedän, ettei se tuonnäköisen selän kanssa ole aina helppoa, kun luupiikit ovat kasvuvaiheessa. Epäilen siis suurimman kivunaiheuttajan olevan nyt tuo selkä.

Onneksi Kuura on kuitenkin pirteä ja suht iloinen (tosin höyry nousee korvista, kun ei pääse kävelylle minun ja Siirin kanssa). Kuura osaa myös ottaa kaiken ilon irti erivapauksistaan ;-) .

Kuura pitkälle sairaslomalle

Kuuran ontuminen jatkui, joten mentiin tapaamaan polven leikannutta lääkäriä. Hyvänä uutisena se, että leikatun polven nivelpinnat ok eikä kierukka-alueella näkynyt röntgenkuvissa muutoksia. Leikkaamaton polvi ihan priima.

Diagnoosina jalan venähdys, sillä leikatun jalan sisäpinnalla hieman aristusta. Röntgenkuvista valitettavasti selvisi lisäksi, että spondyloosi on levinnyt lähes koko lannerankaan (aiemmin vain 2 nikamavälissä) ja useammassa välissä siilottuminen kesken. Varsin todennäköinen kivun aiheuttaja. Lisäksi leikatun polven patellajänteen (joka tulehtui leikkauksen jälkeen, eikä ole palautunut ihan ennalleen, mikä oli odotettavissa) takana muutosta, joka saattaa aiheuttaa kipuilua.

Nyt pitkä tulehduskipulääkekuuri, lepoa, vähitellen liikunnan lisäämistä ja fysioterapiaa. Lääkärin mielestä jo jompi kumpi vaiva estää harrastamisen ja suositteli nomeilun lopettamista. Ajan kanssa voin ehkä kokeilla, sopisiko jokin kevyempi laji. Kokemuksesta valitettavasti tiedän, että spondyloosin etenemistä ja vaikeusastetta on erittäin vaikea ennustaa. Joillain se voi siillottumisen myötä muuttua oireettomaksi, joillain (kuten Ronjalla) se meni vain kivuliaammaksi. Polvesta sanottiin jo leikkauksen jälkeen, ettei sen kestävyydestä harrastamisessa voi luvata mitään. Päivä kerrallaan kuten aiemminkin ja katsotaan, mitä tapahtuu. Nyt ollaan pitkällä sairaslomalla ja toivotaan, ettei se muutu sairaseläkkeeksi.

Pessimistinä osasin pelätä huonoja uutisia, mutta en ihan tällaisia eli hiukan on tässä nyt työstettävää – aika karua, kuten veljenpoika osuvasti sanoi. Nyt Kuuran kanssa asiaa työstämään eli halailun ja rapsutuksen paikka!

Tätä kuvaa ei lääkärin tarvinnut selittää, on valitettavan tuttu näky.

Kuuran leikattu polvi. Siirretyn luunosan kohdalla reaktiota, mutta se ns. kuuluu asiaan, patellajänteen takana oleva (merkattu kuvaan) ei. Muuten nivelpinnat suhteellisen hyvät ja kierukan alue näyttää puhtaalta. Mekaaninen liikerata hyvä.

Tara-siskoa tapaamassa

Kävimme Siirin kanssa Tara-siskoa tapaamassa ja varsinaisia puuhaneitejä ne molemmat kyllä ovat. Hyvin samankokoisia ja samanoloisia, vaikka toki kasvun myötä on tullut yhtä enemmän ulkonäköeroja. Ihana niitä ja niiden päättömyyksiä on seurata – ja kuinka nauttivat toistensa seurasta ja toistensa härnäämisestä. ihan kuin ihmissisarukset ;-) .

Moni on kysynyt, että onko se käyttölinjainen erilainen kuin näyttelylinjainen. Piti oikein miettiä asiaa, enkä kyllä vajaan 2 kk kokemuksella osaa sanoa suuria eroja, ainakaan harvan oman kokemuksen mukaan. Siiri on pentukoira, jolla on pentukoiran metkut eli se puree, pissii ja hepuloi väsyneenä. Kuitenkin se osaa myös rauhoittua, eikä sen kanssa tarvitse koko ajan puuhata vaan se osaa joko vain olla tai keksii itse tekemistä (joskus jopa sallittua). Se taitaa olla jopa rauhallisempi kuin Kuura pienenä. Ei todellakaan mikään ADHD, eikä tuhoa sen enempää kuin aiemmatkaan koirani (kop-kop, vielähän tässä on aikaa).

Siirillä on myös sylikoiran piirteitä, tykkää väsyneenä kiivetä syliin ja nukkua siinä. Eikä noita anovia silmiä aina voi vastustaa :-) . Olemme tutustuneet riistaan ja vauvadameihin, niiden kanssa suhtautuminen on noutajamainen kuten oli Kuurallakin. Katsotaan, tuleeko eroja jatkossa. Nopeutta tuossa rimppakintussa ainakin piisaa. Se on myös nopea oppimaan, mikä tulee haastamaan minut kouluttajana vielä monta kertaa :-) .

Kuura ontuu

Hmm, heti fyssaria seuraavana päivänä Kuura alkoi pahasti ontumaan metsälenkillä. Ontuu polvileikattua jalkaansa edelleen useamman päivän täyslevosta ja kipulääkityksestä huolimatta. Mennään siis tapaamaan lääkäriä maanantaina ja katsastetaan samalla sekä polven että selän tilanne.

Kolmen sairaan koiran kanssa eläneenä tällaiset yhtäkkiset ontumiset eivät enää yllätä ja melko rauhallisena odotan, että selviäisi, mistä ontuminen johtuu. Vaikka kokemus on opettanut senkin, ettei se aina heti selviä. Aika näyttää ja sen mukaan sitten eletään.

Kuura fyssarilla

Kuura on viime aikoina liikkunut takaa hiukan ahtaammin, joten suuntasimme uudelle fyssarille (aiempi jäi mokoma mammalomalle).

Selässä oli jumeja, erityisesti leikatun polven puolella. Itse polvessa ei onneksi mitään ihmeellistä. Epäilys on, että leikattu polvi aiheuttaa jonkinasteista liikekompensointia ja sitä kautta selkäjumeja. Lihashuoltoon vieläkin enemmän huomiota ja tarkkaillaan, että jatkuuko.

Kuura nautti, varmaan enemmän Siirivapaasta hetkestä kuin itse hieronnasta ;-) .