Esittely

Olen Krista Leinonen Espoosta. Minulla on ollut kultaisia vuodesta 1993. Kasvattajien peruskurssin kävin vuonna 2006 ja jalostusneuvojakurssille osallistuin vuonna 2009. Kennelnimi Waterrebel minulle myönnettiin vuonna 2010.

Olen myös melko aktiivinen yhdistysihminen.  Uudenmaan Noutajakoirayhdistyksessä olin 3 vuotta nome-toimikunnan sihteerinä (2006 – 2008). Golden Ringin toimintaan olen osallistunut aktiivisesti vuodesta 2005 lähtien mm. lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana, hallituksen sihteerinä ja puheenjohtajana (2009 -). Minut valittiin myös Golden Ringin valtuustoedustajaksi Kennelliiton valtuuston kaudelle 2011 – 2013.

Ensimmäisen kontaktin kultaisiinnoutajiin sain ulkoiluttaessani tuttavaperheen kultainennoutajaurosta Bobia (Lilycot My Little Kevin), ihanaa, kilttiä ja välillä itsepäistä englantilaista koiraherraa. Ikinä se ei vetänyt eikä kiskonut, se vain osoitti istumaan jämähtämisellä väärän suunnan ja odotti kärsivällisesti, että tajusin, mihin suuntaan se haluaa.

Kipinä kultaisista säilyi aina aikuisikään, jolloin hankin ensimmäisen oman kultaiseni Bellan (Hantta). Bella eli rauhallista kotikoiran elämää puolivuotiaana tehdyn lonkkaleikkauksen jälkeen aina 11-vuotiaksi asti. Bella kasvoi yhdessä veljenpoikieni Anteron ja Lassin kanssa ja veljeni osasi opettaa sille muutaman tempunkin, muuten Bella hoiti kouluttautumisen hyvin itsenäisesti.

Loppuvuodesta 2004 meille saapui iki-ihana duracell-Ronja (Goldwater My Fair Love), jonka kanssa opiskelin eri harrastusmuotoja ja kouluttamisen saloja. Into harrastamiseen oli kova ja Ronja on siihen loistava loputtoman energiansa ansiosta. Harrastimme tai ainakin kokeilimme agilityä, tokoa, vepeä, PK-jälkeä ja treenailimme ahkerasti nou/nome-juttuja. Myös näyttelyissä kävimme ahkerasti. 4-vuotiaana todettu voimakas spondyloosi eteni hurjaa vauhtia ja syksyllä 2011 oli Ronja päästettävä pois. Hän kuitenkin säilyy sydämissämme ikuisesti.

Vuonna 2009 talouteemme saapui Kuura (Misstep’s Jambalaya), joka valloitti kotimme ja sydämemme välittömällä ja itsevarmalla asenteellaan.  Kuuran kanssa yritämme keskittyä vain pariin lajiin, jotka tällä hetkellä näyttäisivät olevan nome ja vepe. Myös näyttelykehissä olemme pyörähtäneet ja varmaan käymme jatkossakin.

Kesällä 2012 perheeseemme pölähti käyttölinjainen kultainennoutaja Siiri (Weljesten Moneypenny Au), joka on ystävieni Petri ja Tuula Tohkan ihanan Rozan tytär. Roza on minulle varsin mieleinen koira (kontaktinhaluinen, työskentelyhaluinen ja rakenteeltaan hyvä) ja on ilo ja kunnia saada Rozan tytär omaksi. Siirin kanssa keskitytään todennäköisesti nomeen, toki saatetaan muutakin kokeilla. Kunhan nyt ensin viettää villin ja apaan koiralapsuuden.

Kiitos Ronjan, Kuuran ja Siirin kasvattajille ihanista koirista ja kaikesta tuesta ja kannustuksesta, joita olen saanut tutustuessani tähän rotuun ja kultaisten kanssa puuhaamiseen. Opintomatka jatkuu…